Valmistuin 1980-luvulla mielenterveyshoitajaksi. Vaikka koulutus painottui psykiatriseen hoitotyöhön, siihen sisältyi myös kliinisen hoitotyön opetusta eli käytännössä minulla oli myös lähihoitajan pätevyys. Kokemusta hoitotyöstä minulle ei kuitenkaan juuri kertynyt, sillä työskentelin pääasiassa psykiatrisessa avohoidossa ja päihdetyössä. Olin pitkään myös kotona lasten kanssa.

1990-luvun lopulla aloitin sosionomin AMK-opinnot. Tuolloin sattumalta huomasin, että Pelastusarmeijan Iltalan vanhusten hoitokotiin haetaan hoitajien sijaisia. Koska minulla oli hoitajan pätevyys ja tarvitsin rahaa opintoihin, lupauduin tekemään kahden viikon sijaisuuden. Pelastusarmeija työnantajana oli minulle tuttu, sillä olin ensimmäisen kerran jo lukiolaisena ollut kesätöissä lasten lomakodissa Nummelassa.

Kaksi viikkoa Iltalassa olivat kuitenkin vaikeampia kuin olin kuvitellut! En ollut vuosiin tehnyt hoitotyötä. Välineistö oli muuttunut. Ihmettelin uusia insuliinipiikkejä, verensokerin mittareita ja muita härpäkkeitä, joita en ollut koskaan nähnytkään. Myös monet hoitosuositukset olivat vuosien mittaan muuttuneet. Koin itseni täysin avuttomaksi, mutta kiitos hyvän perehdytyksen sekä ystävällisten ja kärsivällisten työtovereiden, selvisin tuosta kahdesta viikosta – ja asukkaatkin selvisivät!

Päätin vakaasti, että en ikinä enää hakeudu hoitotyöhön, vaan suuntaudun täysin toisenlaisiin tehtäviin. Kuinka ollakaan: heti ensimmäisenä aamuna sijaisuuden päätyttyä hoitokodin johtaja soitti ja pyysi minua palaamaan, koska sijaisten tarve on akuutti. En ymmärrä, mikä sai minut suostumaan, mutta seuraavasta sijaisuudesta tulikin hieman pidempi. Taisin työskennellä yhteensä noin vuoden verran Pelastusarmeijan kahdessa eri vanhainkodissa hoitajana. Työ alkoi sujumaan ja rupesin pitämään siitä. Erityisesti pidin meidän ihanista vanhuksistamme. Oli etuoikeus saada palvella heitä heidän viimeisinä elinvuosinaan. Olivathan he sukupolvea, joka oli uhrannut paljon hyvinvointiyhteiskuntamme hyväksi. He ansaitsivat parhaan mahdollisen hoidon ja kunnioitukseni.